BH-koe

Tänään käytiin äipän mukaan tekemässä historiaa. Ei siinä mun mielestä mitään ihmeellistä ollu, mitä nyt seurailua (tylsää), paikallaanmakaamista (tylsää sekin) muutama istuminen, yks maahanmeno ja luoksetulo. Siinä oli kaiketi historiallista se, että mun rotunen ei oo yrittäny aiemmin. En mäkään läpi päässy, mutta menin äitin mukaan ihan hyvin. Se kyllä sano, että paremminkin olisin osannu.. No joo, ehkä, mutta kun ei ollu makkarapalkkaa ni tein sitten vaan ihan pakollisimman. Äitin kertomana löytyy tarkempi selostus Kirsulan puolelta www.kirsula.blogspot.com
Paljon mukavampaa oli päivällä mettälenkillä.

5-v synttärit

Tänään mulla tuli täyteen viisi ikävuotta, samoin kuin Ruuti-siskollakin. Tässä kuvia viittä vaille viisivuotiaista elikkäs eiliseltä metsälenkiltä.

Hämärää agilityä

Terppa,
käytiin 24.8. kisailemassa epiksissä Tampereella. Tein puhtaan radan, vähän tuli yliaikaa.
Tässäpä teille video

Kesälook

Tervehdys piiiitkästä aikaa. Ollaan hengissä, vaikka täällä ei olekaan ihan juuri käyty kuulumisia kertomassa. Sakari on kasvanut aikas hurjasti ja kyllä se on sittenkin mukava kaveri. Sen kanssa nujutaan joka päivä ja joskus minäkin yllytän sen leikkiin. Lenkeillä saadaan hepuleita ja koirapuistossa käydään myös riekkumassa. Yks ongelma siinä vaan oli: Sakari tykkää nyhtää mua rintakarvotuksesta, poskista ym. ja siitä on seurauksena se, että sille kertyy mahaan karvatolloja ja se tulee niistä kipeeks. Vaan eipä se saa enää niin paljon karvoja irti, äippä vei mut nimittäin parturiin! Ja nyt mulla on sitten kesätukka, olo on kyllä hieman ilmavampi ja moni on kehunut mua tyylikkään näköseksi. Mitäs mieltä olette?

Ennen

Jälkeen

Kesä ja kukkaset

Kyllä on kuulkaa luonto kaunis nyt! Ollaan käyty metsälenkillä ja koirapuistossa ulkoilemassa. Vähän on meinannut iskeä juoksunjälkeinen mielialan painuminen, mutta kyllä vaan kaunis luonto piristää mieltä. Metsälenkillä käytiin Ruutin ja Sakarin kans eilen ja koirapuistoilua on harrastettu useempana päivänä Hipun ja Sakarin kans. On siellä sitte ollu muitaki kavereita vähän eri kokoonpanoilla. Tänään meidän tyttöjen iloks sinne tuli Lenni, jota en vähään aikaan ookkaan nähny. Kivaa oli! Mua ei enää ärsytä Sakarikaan juuri ollenkaan, paitsi ehkä vähän silloin, kun se roikkuu koko ajan mun partakarvoissa. Mutta toisaalta se on aikas hellyttävä pakkaus.
Tässä taas vähän kuvia puistoreissulta.

Mätsärissä

Moi vaan pitkästä aikaa!
Meillä asuu nyt sitten se Sakari, josta mulle pitkin kevättä kerrottiin. Eli nyt joudun jakamaan äidin huomion sen kanssa. Välillä se osaa olla tosi rasittava, roikkuu vaan mun parta- tai kainalokarvoissa. Silloin mä sanon sille, että nyt riittää ja se uskoo kyllä, ainakin hetken. Toisaalta se on aika hauska kaveri ja äiti kyllä huomioi mua edelleen, taidan saada nykyään enemmän oikkujanikin anteeks ku ennen Sakaria... Ja kehuja oon saanu tosi paljon siitä, kuinka hyvin oon ottanu sen vastaan.
Sekin on ollu mukavaa, kun tehdään enimmäkseen metsälenkkejä ja saan taas olla vapaanakin, kun juoksu loppu.
Tänään oltiin mätsärissä Isojoella. Mulla oli ihan kivaa. Sain punasen nauhan ja äiti oli ilonen, se kun ensin meinas jättää mut ilmottamatta. Punasten joukossa ei sitten enää sijotuttu, mutta taisi tuomari vähän muhun tykästyä, koska sain oikeuden osallistua symppiskoirakisaaan, joka järjestettiin ylimääräisenä. Hippu sitten pärjäskin oikein mukavasti, se voitti x-rotuisten sarjan ja oli koko näyttelyn neljänneks kaunein!
Takasitulles poikettiin mummulas. Taina ja äiti vei Hipun, mut ja Sakarin vielä metsälenkille ja saatiin juosta irti. Se oli tosi mukavaa!
Kuvia tämänpäiväsestä on tulossa myöhemmin, kun saadaan ne Tainan kamerasta tänne asti.

Juoksuaika

Se tuli taas ja sen myötä hihnalenkit ja treenitauko. On ollu vähän taukoa näissä päivityksissäkin... Tähän väliin aattelin, että olis mukava muistella, mitä kaikkee kivaa on tullut tehtyä talvella ja keväällä. Kuvat kertoo ehkä parhaiten , joten:
Tässä lunta on vielä vaikka kuinka paljon ja saatte arvata kaks kertaa, oliko mummulla mukana pannaria vai pannaria? ;)
Kyllä mä herkesin mummun kyljestä Ruutinkin kanssa kävelemään ja

painimaan

Sitten ihan yhtäkkiä suurinpiirtein kaikki lumi hävis ja päästiin riekkumislenkille Hipun ja Leevin kanssa

ilmeistä näkee että hauskaa on!

Ja ette arvaa, että musta oli mukavaa, kun Leevi oli musta kiinnostunu eikä Hipusta

Huomenna lähdetään kuulemma reissuun sitä Sakaria hakemaan. Siitä lisää tuonnenpana...

Reissussa

Heippa taas!

Oltiin kokoonpanolla Hippu, Taina, äiti ja mä pääsiäinen Iisalmessa. Perjantaina lähdettiin aamulla ja automatka kesti mun mielestä pitempään kuin normaalisti. Pysähdyttiin useampaan otteeseen, kaks pysähdystä oli pidempiä. Molemmilla päästiin jalottelemaan ja toisella niistä saatiin juosta irrallaan Hipun kanssa yhden talon pihassa. Äiti ja Taina viipy sisällä aikas kauan kun siellä oli se paljon puhuttu Sakari. Ja sitten ne haisi ihan koiranpennuille kun ne tuli autoon. Mulle taitaa valjeta, että mitä se Sakari oikein tarkottaa. Mä nimittäin näinkin sen maanantaina paluumatkalla, kun pysähdyttiin taas siellä samassa paikassa. Äiti syötti mulle koko ajan makkaraa kun Sakari oli näkyvillä, eli se oli ihan kiva juttu!

Hipun mummulassa oltiin varsinaisesti pyhät kylässä. Siellä olikin hyvä palvelu, aina kun pyysi jotain herkkua niin Hipun mummulta ja ukilta heltisi kyllä juustoo tai makkaraa tai jotain muuta hyvää. Semmosessa kyläpaikassa viihtyy kyllä hyvin. Nähtiin Sutkikin, mutta se oli mun makuun vähän turhan innokas. Se on äitin mukaan vielä nuori pojankloppi, enkä mä sille pahasti sanonutkaan, kun se ymmärsi hyvin etten välitä tehdä kovin läheistä tuttavuutta. Lenkkeiltiin sen kanssa yhdessä ja se oli hoidossa muutaman tunnin Hipun mummulassa. Kaiken kaikkiaan oli mukava reissu! Tässä vielä muutama kuva.

Automatkailijat

Herkkujonossa
Ajanvietettä
ja se Sakari

Agilityvideot lisätty

Ne löytyy tuolta helmikuun 14. päivän kohdalta, eli siltä päivältä kun oltiin kisailemassa. Me ollaan äitin kanssa nautittu auringon lämmittävästä vaikutuksesta pitkällä lenkillä tänään, kun äitillä on vapaapäivä. Illalla mennään taas agilityharkkoihin.

Kevätkirmailua

Tänään käytiin äitin kanssa treenaamassa. Se oli kivaa. Päivät on niin haukotuttavan teeyyäläsiiää, kun joudun olemaan yksin, niin on kiva kun pääsee tekemään jotain ja siitä maksetaan vielä hyvää palkkaakin! Juoksutin äitiä taas oikein kunnolla ja sekös tykkäs. Mitä kovempaa mä laitan sen juoksemaan sitä tyytyväisemmältä se vaikuttaa... Se vaan ihmetteli, että mikä muhun on mennyt, kun olen niin vauhdikas. Treenien jälkeen jäähdyttelylenkilläkin mä vielä riekuin ja hyppelehdin ja haukuin pikkusen tähtitaivaalle. Nyt mä odottelen puuron kypsymistä, se tuoksuu jo aikas lailla siltä, että saan kohta vattan täyteen lämmintä puuroa!

titityy, TiTiTyy, TITITYY

Sano tintit pihalla. Taitaa kevät olla tulossa, kun ne niin kovasti laulelee. Ja Hipullakin on juoksu, eli ilmiselvä kevään merkki! Lunta on kyllä vieläkin vaikka kuinka paljon. Huomasin vaan, kun käytiin tänään ulkoilemassa äitin, mummun ja Ruutin kanssa. Leikittiin hippaa ja nuuskuteltiin hajuja metsälenkillä. Keppiä hain kun äiti heitteli sitä mulle. Oli tosi upea auringonpaisteinen päivä, vähän kylmästi vaan tuuli. Ja mummu paisto taas meille vohveleita! Muuten tässä on elelty ihan normiarkea. Äiti kerto mulle tässä joku aika sitte että Sakari on syntynyt. Kuulemma pikkuveli, mutta ei meillä mikään oo kotona muuttunut...

Liukasta laskiaista ja iloista ystävänpäivää!

Tänään oli sitten se aikainen herätys, kun kuuden jälkeen koukattiin hakemaan kyytiin Hippu ja Taina sekä Miina ja Kirsi ja lähdettiin kisareissuun kohti Lietoa. Tänään oli luokat niinpäin, että Hippu ja Miina starttas omat starttinsa ensin ja mä olin sitten vasta vuorossa.
Hippu sai kahdelta eka radalta hylyt, mutta sitten viimeiseltä radalta, joka oli hyppyrata, se sai NOLLAN ja sijoittui toiseksi.
Äiti oli hirmu ilonen jo siinä vaihees, mutta ystävänpäivän kunniaksi mä aattelin tehdä sen vielä ilosemmaksi! Tein hienon ja vauhdikkaan radan. Saatiin kyllä kymppi, kun en heti menny pussiin. Äiti juoksi jo niin kaukana edellä, että aattelin oikasta ja ottaaa sen nopeemmin kiinni. Sitte hyppäsin vielä pussin kankaan yli tohkeissani. Yliaikaa tuli sitten kans jonku verrran ton sähläyksen takia. Mutta meillä oli äitin kans kyllä hauskaa. Sillä oli makkaraa ja mummun eilen tekemää pannaria palkkana ja molempia saatiin Hipun kans mojovat palat palkaksi! Tässä nämä meidän suoritukset: Hipulta se nollarata ja mun ainokainen startti. Enkös olekin tosi eläkeläinen ;)

Jiihaa, umpihankeilua!

Kyllä on kivaa, kun on lunta! Ollaankin äitin kanssa käyty mummulassa lenkeillä metsässä ja siellä sitten juostu umpihangessa yhdellä pellolla. Ja sitten ollaan käyty läheisen järven jäällä lenkillä ja pari kertaa hiihtämässä. Tai siis äiti hiihtää ja mä juoksen. Taina ja Hippu on ollut kaverina. Äiti on ihmetellyt mun reippautta, mutta kun mä rakastan lunta ja talvea! Normi lenkeilläkin kuljen reippaasti, paitsi silloin kun nenään tulee joku hyvä haju, jota pitää jäädä tutkailemaan tarkemmin.

Ja mitäs mä sanoin: äiti on jo perunut mun kisaeläkkeen tai ainaski se muutti sen osa-aikaeläkkeeks. Ollaan nimittäin ystävänpäivänä menossa Lietoon kisaamaan. Tosin vaan yks startti. Hippu lähtee kans ja se starttaa kolme kertaa! Treeneissä oon menny vauhdikkaasti ja taitavasti niin siks kai se eläkekin peruttiin. Kertoilen sitten taas miten meni.

2009 meni, 2010 tuli

Sitä ollaan sitten elelty tätä uutta vuotta jo jonkun aikaa. Onhan tässä kertynyt kerrottavaakin, kun äiti ei ole ehtinyt koneelle blogia päivittelemään.
Joulun alla olin mummulassa hoidossa koko alkuviikon. Äitillä oli töissä kiire, niin se vei mut sitten täysihoitoon mummulaan. Keskiviikkona äitikin tuli sinne ja oltiin tapaninpäivään saakka siellä. Lenkkeiltiin ja vietettiin laatuaikaa. Vertin haudalle äiti vei kynttilän.

Aattona saatiin Ruutin kans avata omat paketit. Niistä paljastu herkulliset hodariluut, ja mä jyrskyttelin omaani pyhien aikana. Ruuti ei voinu syödä omaansa, kun se luuli, että mulla on jotenki paremman makunen ja kyttäs vaan että jos mä antaisin vaikka omanikin sille... Mutta kyllä mä ihan itte tykkäsin sitä järsiä

Joulupäivänä käytiin naisporukalla äitin pappan luona. Ruuti oli siellä ekaa kertaa, mutta Veikko-pappa on niin kiva, että ei Ruutikaan pahemmin ujostellu. Saatiin rapsutuksia ja vähän herkkujakin ja paljon kehuja siitä, että osataan käyttäytyä niin hienosti. Oltiin nimittäin hetken aikaa keskenämme Ruutin kanssa, kun ihmiset kävi terveyskeskuksessa katsomassa Hulda-mummua. Äiti oli ylpeä meistä molemmista, meidät kun voi jättää vieraaseen paikkaan ilman, että tarvii pelätä meidän tekevän typeryyksiä.

Uusi vuosi vaihtui kyläillen. Taina, Hippu, äiti ja mä oltiin Tuijan ja Keijon luona. Mentiin sinne jo iltapäivällä ja saatiin Hipun kanssa juosta ympäri pihaa. Ilta oltiin sitten sisällä. Paukkuja ei pelätty, vähän katseltiin ikkunasta värien välähtelyä.

Tämä vuosi on alkanut mukavasti ihan normaalia elämää elellen. Ollaan lenkeillä äitin kanssa nautittu kauniista maisemista ja pakkassäistä. Hipun ja Tainan kanssa on lenkkeilty melkein joka ilta. Meistä on kivaa, kun lenkkien varrella on isoja lumikasoja, joissa voi aina välillä leikkiä kukkulan kuningatarta.

Viime viikonloppuna kokeiltiin yhtä uutta juttua, nimittäin koirahiihtoa. Taina oli saanu Kirsiltä lainaks juoksuvyön ja valjaat ja tarkotus oli, että Taina kokeilee Hipun kanssa hiihtämistä. Äitikin sitten innostu kokeilemaa mun kanssa ja se oli kivaa. Mä en tykkää hiihtäjistä tai luistelijoista, jos näen niitä lenkillä, (ne liikkuu niin oudosti...) mutta sitten kun ne sukset oli äitillä niin en pelännyt niitä yhtään.

Agilitytreenitkin on taas alkanu ja makkaran takia teen mitä vaan. Äiti onkin ollut mun suorituksiin tyytyväinen. Se on kyllä höpöttäny jotain siitä ,että olisin siirtynyt kisaeläkkeelle, mutta katotaan nyt. Saattaa olla, että se kuitenkin muuttaa mieltään ja mut voi bongata vielä kisakentilläkin. Harrastuksena se ainakin tulee olemaan ja parhaat palkathan tulee juurikin treeeneissä. Kisat on vähän tylsiä siks, kun ei välissä saa palkkaa...
Sitten se on höpöttäny jotain ihan käsittämätöntä: mulle olis kuulemma jossain vaiheessa tulossa joku ihmeen pikkusisko tai -veli. En kyllä ymmärrä mitä se semmosella tarkottaa... No kaipa se joskus selviää.