Hyvänjouluntoivotus

Kuulumisia

Täällä on vietetty aikalailla hiljaiseloa. Jotain mainitsemisen arvoistakin on silti tapahtunut. Mulla nimittäin oli tossa juoksun tohinassa vetovoimaa. Oltiin äitin kanssa mummulassa käymässä ja lenkkeiltiin siellä sitten normaali hihnalenkki. Illalla kun oltiin lähdössä kotiin, niin oven takana oli jo yksi sulhaskandidaatti odottamassa mua ulos... Äiti oli niin tylsä, että hoiteli asiat niin, etten päässy tätä tyyppiä treffaamaan. Olis kyllä ollu kiva tavata se ihan kahden kesken...

Äitin mukaan meillä on mun tilalla majaillut Maire. Niin se mua nimittelee, kun oon vähän alamaissa. Hormonit sen tekee, enkä mä sille mitään voi. Ihan niinku äitillä ei koskaan mielialat vaihtelis.

Käytiin me Turussakin itsenäisyyspäivänä kisaamassa. Mua ei vaan oikein huvittanu sinä päivänä yhtään, ainakaan kisailu. Äiti ei ollu kovin tyytyväinen mun suorituksiin. Onneks kuitenki Hippu pelasti päivän saamalla ekaks toisesta startistaan tuloksen ja sitten vielä kolmannesta startista ekan nollansa! Illalla äiti sitten jo pyysi multa anteeks ku se vähän kiukutteli mulle mun suorituksista.

Yks ilta tällä viikolla mä näin pitkästä aikaa Lennin, kun oltiin lenkillä ja se suukottelikin mua pikkusen. Mä esitin muodon vuoksi vaikeesti tavoteltavaa, mutta kyllä musta tuntu kivalta, kun näin, että oon tehny vaikutuksen Lenniin!

Käytiin just lenkillä ja kyllä oli kiva ilma. Pikku pakkanen ja eilen satanutta lunta maassa. Paljon kivempi lenkkeilläkin. Ollaan äitin kans molemmat jo kyllästytty kuraan ja pimeään.

Huomenna mennään taas käymään mummulassa, onkohan siellä tarjolla lettuja tai vohveleita... Taidankin uneksia niistä ensi yönä!

Yökyläilijä

Hippu Hipanteri oli meillä yökylässä viikonloppuna. Kun äiti tuli töistä lauantaina, niin sillä oli Hippu mukana. Taina oli lähteny käymään Turussa. Vietetiin siinä sitten mukava viikonloppu yhdessä. Käytiin molempina päivinä pitkillä lenkeillä ja sunnuntaibonuksena mummu ja paappa kävi meillä kylässä. Ja arvatkaas mitä; mummulla oli tuliaisena tuoreita just paistettuja vohveleita... Äiti kyllä halus niistä ittellensä osan. Olisin mä voinu syödä ne kyllä Hipun kans puolikski. Mutta mä olin kyllä kaikin puolin vieraanvaranen. Hippu sai olla ja nukkua mun petillä ja luunikin annoin sille järsittäväks.

Pakkoloma

Nyt ollaan sitten lomalla treeneistä, koirapuistosta ja irrallaan lenkkeilystä, koska mulla alko juoksu. Ollaan sitten käyty vaan remmilenkeillä äipän kans. Kauheesti lenkeillä on kivoja tuoksuja ja jätän pojille terkkuja reittieni varsille. Jos ne vaikka osais tulla meille... Harmi vaan, kun äiti on noissa asioissa aika tarkka. Mutta tarkka oon minäkin, eri lailla vaan. Äiti sano, että on hienoa, kun kalenteriin vois jo melkein laittaa ylös, koska seuraava juoksu on. Edellinen juoksu nimittäin alkoi päivää vaille puoli vuotta sitten. Aattelin, että kun viimeks alotin äitienpäivänä 9.5., niin tasapuolisuuden vuoks tää alko sitten isänpäivänä 8.11.

Treenipäivä

Tänään äitillä oli vapaapäivä. Se lähti mummun kanssa käymään jossain asioilla ja vei mut päiväks mummulaan. Me keksittiin Ruutin kanssa, että voidaan me ulvoa sisälläkin... Oltiin nimittäin paapan seurana ja se sulkeutu omiin oloihinsa kamariin ja jätti meidät tuvan puolelle. Laulettiin sille sitte, kun aateltiin. että se muuten luulee, että me ei hoideta seuraneitien virkaa kunnolla.
Illalla me mentiin äitin kans treenaan agilityä. Äiti sano, että mun tämän päivästä suoritusta voi kommentoida yhdellä sanalla ja se on WAU! Juoksutin sitä joka harjotukses nimittäin oikein kunnolla!

Tässä alla vielä toi ärtsy möllikkä. Haukuin sitä taas meidän seuraamisesta, kun oltiin äitin kans treenien jälkeen kävelemässä.

Kivoja juttuja

Ensilumi. Joka satoi perjantaina, niin että sitä on vielä tänäänkin maassa. Mä tykkään lumesta tosi paljon! Kaikki tuoksutkin muuttuu toisenlaisiksi ja kaikenlaisia erilaisten kulkijoiden jälkiä on kiva seurailla. Mä niin toivon, ettei se sulais pois, kun sitten on taas kuraista ja märkää. Mummun letut. Mummu oli taas paistanu lettuja, kun tiesi, että mennään Hipun kanssa käymään siellä. Niitä ei voi liikaa kehua!

Kunnon lenkki. Parhaan ystävän kanssa. Oli pikkupakkanen ja aurinko paistoi. Saatiin riekkua Hipun kanssa sydämemme kyllyydestä. Ainoa mikä mua vähän harmitti, oli se että Hippu ja Ruuti ei oikein tahdo tulla keskenään toimeen. Mutta oli Hipun kanssa tosi kiva olla lenkillä.

Mä tykkään jopa siitä kun Hippu roikkuu mun niskavilloissa ja repii oikein kunnolla.

Läheisyys. Joskus on kiva köllötellä lattialla äidin kanssa, kun mä tiedän että se rakastaa mua tosi paljon.

SE näyttäis olevan taas tulossa

Huomasinpa tänään illan pimettyä, että SE ei ookkaan kadonnu mihinkään, vaikka SITÄ ei ookkaan taas hetkeen näkyny. Siellä SE taas oli, ei tuntunu olevan ihan täysissä voimissa, mutta kuitenki. Möllöttelipä vaan taas mun kiusana taivaalla... SE on sitten ärsyttävä, seuraa mua ja äitiä lenkillä joka paikkaan, eikä ymmärrä lähteä pois vaikka mä kuinka komennan. Joskus mä en viitti välittää SIITÄ yhtään ja toisinaan SE on niin surkeen näkönen, ettei SILLE viitti edes haukkua ja sitten joinain päivinä SE suorastaan pakottaa mut haukkuman itelleen. Kummallisesti se vaan aina tulee mun kiusaks, KUU! Lepäilee vissiin välillä aina jossain ja sitten se taas roikkuu tuolla ylhäällä, ties vaikka putoaa jonain päivänä... Sitten mä sille kyllä näytän kun on mua tahallaan ärsyttäny!

Arkipäiviä ja yökyläilyä

Täällä on elelty kutakuinkin normaalia arkea. Aamuisin on lenkkeilty ja päivät oon nukkunu ja odottanu, että äiti tulee töistä kotiin. Iltaisin on sitten lenkkeilty ja muutamana päivänä on poikettu koirapuistossakin. Siellä mä oon vähän jo alkanut lämmetä Lennin lähentely- yrityksille, on se kyllä vaan aikas komee harmaa hollanninpystykorvapoika...

Viikonloppuna olin yökyläilemässä mummulassa, kun äiti kävi Hipun kanssa kisaamassa sunnuntaina. Mummulassa on kiva olla kylässä, kun siellä saa tehdä sellasiakin asioita, mitkä ei oo äitin mieleen, niinku esimerkiks mä voin istua pöydän vieressä, kun ihmiset syö ja mummu monesti sitten antaaki mulle jotain herkkupaloja. Nytkin se paisto vohveleita ja kun ne on mun suurta herkkua, niin sain tietysti useempaan otteeseen herkutella. Vähän vaan tarvi vihjasta, että voisin ottaa vielä vähän lisää, niin mummu kyllä ymmärsi mun mielihalut. Äitiä ei oo ollenkaan yhtä helppo pyöritellä pikkuvarpaan ympärille...

Eilen käytiin treenaamassa agilityä. Muita ei ollu treeneis kun Hippu ja mä, joten otettiin vaan muutama lyhyehkö pätkä. Ennen treeniä tehtiin pitkä lenkki Tainan ja äitin kans. Treeneis äiti kehu mua, kun osaan kepit tosi hienosti ja osaan mennä ne loppuun asti itsenäisesti. Ja äitin painostuksesta tähän on laitettava vertailu kisakepeistä ja treenikepeistä. Se sanoo että olis tosi hienoo, kun mä menisin kisoissaki kepit samalla lailla kun treeneissä, mutta sehän on ihan eri asia. Kisois on aina sitä yleisöö ja muutenki pitää tarkkailla ympäristöö vähän eri tavalla, kun tutussa treenipaikassa. Sitä paitsi ei äitikään ohjaa mua yhtä rennosti kisoissa, eikä sillä oo palkkaakaan tarjolla ennenku maaliin tulon jälkeen... Mutta tässä nyt on sitte videot ensin treeneistä pari viikkoo sitten ja sen jälkeen syyskuun kisoista Tampereelta.

Vauhdin hurmaa

Äitillä oli koko viikonloppu vapaa ja me käytiinkin sitten mummulassa ulkoilemassa molempina päivinä. Mummu ja äiti vei Ruutin ja mut metsälenkille, niin että saatiin juosta tukka hulmuten! Ja arvaas oliko meillä hauskaa... No oli tietysti! Alla on sekalainen kuvasarja, kun me juostaan, nuuskitaan, juostaan... Ja sitte mä tietysti leikin kepilläkin. Kuvat kertokoon puolestaan...kun äiti kerran niitä kuvia koko ajan napsii.











ja tässä vielä videopätkä meidän lauluduetosta naapurin koirille lenkin jälkeen...

Kesä on ohi...

... monellakin tapaa. Äiti meni töihin tämän kuun alusta ja se tarkottaa sitä, että mun pitää opetella olemaan päivät yksin. Äidillähän oli ennen puolikas kukkakaupasta ja sinne mä pääsin aina äidin mukana töihin (tai siis nukkumaan Hipun kanssa takahuoneeseen).
Nyt me sitten äidin kanssa opetellaan molemmat uutta rutiinia. Aamusin käydään lenkillä ja kun äiti tulee töistä, se vie mut taas lenkille. Iltasin on myös leikitty ja yks mun lemppareista on namitötteröiden etsintä.

Ensin etsitään äidin piilottamat namitötteröt yksi kerrallaan,

sitten kun niitä on löytyy, kaivetaan nami tötteröstä.

Kun kaikki piilot on haettu ja namit syöty, niin sotkuahan siitä tulee ja lattia on täynnä roskia,

mutta ei hätää, koska mä oon kiltti tyttö, niin mä osaan myös siivota jälkeni. Tuon äidille kaikki roskat palkkaa vastaan.
Niin pienet...

kuin isotkin!

Tässä on muutama kuva yhdeltä aamulenkiltä. Pakkasta oli -5 astetta ja kasvit olivat saaneet hienon kuuran ylleen.

aurinko kuitenkin jaksoi vielä sulattaa hileet hehkuvistä vaahteranlehdistä.

Muistakaahan katsella ympärillenne ja pysähtyä ihailemaan luonnon kauneutta

Ulkoilua ja agilityä

Viime viikollla nautittiin hienosta syyssäästä ulkoilemalla ja ottamalla rennosti . Maanantaina haettiin Hippu koirapuistokaveriksi ja riekuttiin sen kanssa sydämemme kyllyydestä. Alla vähän kuvia siitä mitä koirapuistoreissuun kuuluu...



tietysti juostaan... painitaan...

painitaan lisää...

levätään ja vedetään vähän henkeä...

ja sitten taas juostaan!

Tiistaina paappa kävi kylässä asentamassa jotain lautaseinää makuuhuoneeseen, äiti vei mut pienelle lenkille ja sen jälkeen Tainalle illaks, kun mulla oli vapaapäivä agilitytreeneistä.

Keskiviikkona lenkkeiltiin ja torstaina käytiin lenkillä ja koirapuistossa. Sinne tuli kaveriksi rottweilerpentu Nemo ja hetken tutustumisen jälkeen mä jopa vähän leikin sen kanssa. Aluks kyllä aattelin että en leiki, mutta kun se kuitenkin oli aika sitkee pyytämään mua leikkiin ja osas silti kunnioittaa mua ja mun omaa tilaa, niin aattelin että olkoon menneeks. Jos et kerro kenellekään, niin voin tunnustaa, etä mulla oli sen kans kyllä aikas kivaa...

Perjantaina me mentiin mummun, paapan, äitin ja Ruutin kanssa metsään. Ihmiset keräs puolukoita ja me Ruutin kanssa pidettiin huoli ettei ne eksy toisistaan liian kauas. Tai no, mä kyllä taisin hoitaa enemmän sitä hommaa ja Ruuti oli ihan tyytyväinen, kun vaan joku ihminen oli sen lähettyvillä. Ehdittiin me vähän keskenämmekin kirmailla. Mä maistelin mustikoita ihan omatoimisesti ja ai että ne olikin tosi hyviä! En tiedä miks mä viime viikonloppuna en niistä oikein piitannu. Puolukoitakin söin kun äiti tarjos, mutta ei ne niin hyviä ollu kun mustikat.

Lauantaina lenkkeiltiin ja käytiin koirapuistossa. Siellä ei ollu muita, mutta oltiin ja nautiskeltiin ihanasta auringonpaisteesta.

Sunnuntaina meitä Hipun kanssa vietiin taas kisaamaan. Kovin aikasin aamulla ei tarvinnu lähtee, kun kisat oli Noormarkussa. Mukaan tuli meidän lisäksi Neppi ja Nuka Jennan kanssa.

Hippu oli kuunnellu äitiä taas eka radalla tosi hyvin ja tokalla sitte vähän vähemmän, hylky oli silti tullu molemmilta radoilta. Mä menin eka radan ihan ookoo, toka radalla en viittiny kauheesti repiä. Eka radalta tuli viis virhettä ja joku 20 sekuntia yliaikaa, toka radalta hylky kolmen kiellon tähden. Äiti ei ollu ihan kauheen tyytyväinen ,kun se tietää, että mä kyllä pystyn parempaankin jos haluan, mutta tällä kertaa aattelin ottaa rennommin. Onhan äidillä todisteena jo, että mä oon taitava, kun oon kerran kakkosluokkalainen.

tässä on video mun viimesestä ykkösluokan kisasta Liedossa 15.2.2009. Tuomarina oli Harri Huittinen ja häneltä haettiin äitin kanssa sertiruusuke ja lupa kisata kakkosluokassa!

Video on vähän tumma, mutta kyllä siitä jotain näkee...

Viikonlopun viettoa

Ruutin kanssa ollaan kuin kaksi marjaa

Lauantaina oli tosi hieno ilma ja äitin kans mentiin käymään mummulassa. Lähdettiin äitin, mummun ja siskoplikka-Ruutin kanssa lenkille metsään. Oltiin reissussa pari tuntia ja nautittiin upeasta säästä. Ihmiset oli varautunu hirvikärpäsiä vastaan, kun ne on kuulemma tosi inhottavia. Mä sain vahtia porukkaa, kun mummu ja äiti löysi jotain mielenkiintosta ja ne kyykki pitkin metsää, eikä ne oikein tahtonu pysyä yhdessä laumassa. Mutta mä hoidin tehtävän mallikkaasti ja pidin huolen ettei kukaan jää yksin metsään. Mullekkin tarjottiin jotain mustikoita, mutta en mä sellasista paljon piittaa. Kepit on paljon kivempia! Niitä on kiva raahata mukana ja aina välillä järsiä. Kun oltiin tultu takasi, niin äiti harjas mut (YÖK! siitä mä en tykkää yhtään, mutta kai sitä on pakko antaa äidin harjata, se on kuulemma tarpeellista, kun mulla on sen verran pitkä karva) että mahdolliset hirvikärpäset ei tulis mun turkissa kotiin.

Illalla äiti vei mut taas yökylään Tainalle. Hippu meni meille.

Sunnuntaina lähdettiin taas kisamatkalle puoli seittemän mais. Tällä kertaa kisamatkaseurana oli Miia ja Sira. Taina tuli kans mukaan. Kisapaikalla jaloteltiin ennen ku oli Hipun vuoro kisata. Kaks hylkyä oli Hipun saldo. Eka radalla se oli taas jaksanu vähän seurata äitin ohjausta, mutta toka radalla oli taas muut asiat ollu kiinnostavampia. Sitten oliki mun vuoro. Mua vaan laiskotti ihan hirveesti, enkä viittiny kauheesti panostaa. Kaks rataa mentiin, mutta molemmilla jätin esteitä väliin, eikä äiti mua pakottanu, kun olin "sillä tuulella". Ens viikonloppuna mua viedään taas ja sitten kuulemma pitäis yrittää edes vähän... Katotaan nyt mitkä fiilikset on silloin.

Ystävyydestä

Me ollaan Hipun kanssa parhaat ystävät ja me tehdään paljon asioita yhdessä, kesällä uidaan

ja talvella juostaan umpihangessa.

silti aina joskus pitää vähän irvistääkin

ja joskus sanoa että "Mä tykkään susta"

Kun Hippua viluttaa tai se kaipaa tyynyä, niin mun mielestä silloin ystävä voi aina auttaa.

Kisaraportti: Nokia 12.9.

Mä olin ennen kisoja kaks yötä yökylässä Tainalla (äitin paras ystävä). Tainan koira Hippu, joka on mun paras kaveri, oli sitten vastaavasti meillä. Se oli joku kokeilu, että miten kisat sujuu, kun mä en oo koko aikaa äitin kans ja Hippu viettää aikaa äitin kans muutenkin kun vaan kisoissa.

Äiti tuli hakemaan mua Tainalta Hipun kanssa puoli seitsemän aikaan ja mukaan haettiin vielä Jenna ja Neppi. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja ehdittiin mukavasti jaloitella ennen kisaamista. Tai no, mun vuoro tuli vasta iltapäivällä ja Hippu starttas eka omat starttinsa. Yökyläilykokeilu kuulemma toimi ainakin Hippuun hyvin, koska äiti sano että Hipulla oli Korvat varsinkin eka startissa ja se oli siihen tyytyväinen vaikka tuloksena olikin ollut hylky. Toka rata niillä meni sitten vähän huonommin ja hylky siltäkin. Äiti oli Hippuun kyllä ihan tyytyväinen. Kakkosissa kisas ensin Neppi, kun se on mediluokassa ja sitten tuli vihdoin mun vuoro.

Eka radalla mun piti vähän tarkkailla, että mihin me ollaan tultu ja juoksin kakkosena olleen hypyn ohi suoraan aalle, otin siis hylyn, ja sitten tutkailin vähän lisää yleisöö ja joku hajukin tarttu mun nenään. Äiti ei kauheesti tykänny mun tutkimusretkestä ja se komensi mua aikas kovalla äänellä. Aattelin sitten, että okei, voin mä töitäkin tehdä ja loppuradalla menin jo tosi hyvin. Keinulla oli vähän liian kova vauhti ja se pamahti alas. Maaliin tultiin ihan reippaasti.

Toka radalla paikka oli jo tuttu ja ilmakin oli just sopivan viilee, niin mä ajattelin näyttää mitä mä osaan. Mä menin koko radan reippaasti ja loppua kohti vauhtikin koko ajan parani ja mulla oli kivaa! Keinulla mietin etenemistä vaan ihan vähän aikaa, ja äitikin oli kuulemma yllättyny kuinka reippaasti mä sen menin, vaikka se eka radalla rysähtikin. Me tehtiin puhdas ratasuoritus, mutta ihanneaika ei ihan riittäny. Olin ainoa maxikoira, joka ei tehny yhtään virhettä, mutta kun yliaikaa tuli reilu 14 sekuntia, niin sijotukseks tuli 6. Sain äidiltä mahtavasta suorituksesta extrapaljon herkkupalkkaa ja kehuja vielä kotonakin. On kiva aina joskus yllättää äiti, kun se ei osaa sitä odottaa!

Ens viikonloppuna meitä viedään taas Hipun kanssa kisaamaan, tällä kertaa Tampereelle.

Heipä hei, hauska tutustua...

...minä olen Olga, juuri lauantaina 5.9. täytin neljä vuotta. Olen etelävenäjänpaimenkoira (niin siis mikä?) no etelävenäjänpaimenkoira, laumanvartijarotuihin kuuluva karvarölli. Luonnetta riittää (äidin mielestä kuulemma joskus liikaakin) omiksi tarpeiksi, mutta kun minuun tutustuu, niin huomaa että olenkin ihan kiva tyyppi. Tosin olen kuulemma vähän vaikeasti lähestyttävä, mutta ei minun mielestäni tarvitse heti olla ihan kaikkien kaveri. Sitä paitsi luonteeseeni kuuluu epäluuloisuus ja varautuneisuus. Kavereistani sitten pidänkin tosi hyvää huolta ja vahdin kyllä ettei heille satu mitään ikävää!

Olen siitä harvinainen yksilö, että me äidin kanssa harrastetaan agilityä. Kisaan virallisissa kisoissa kakkosluokassa, eikä ainakaan Suomessa ole muita saman rotuisia nähty agilitykentillä. Enhän minä mikään tykki ole, mutta me ollaankin aina radalla koko rahan edestä. Agility on mielestäni kiva harrastus ja varsinkin treeneissä on kiva käydä, kun siellä on aina jotain herkkua tarjolla... Kuulemma taas ollaan viikonloppuna menossa kisailemaan Nokialle.

Viime viikonloppuna käytiin luonnetestissä Liperissä saakka. Äiti oli minuun tosi tyytyväinen, vaikka jäinkin kuusi pistettä hyväksytyn rajasta. Käyttäydyin kuulemma ihan niinkuin äiti oli ajatellutkin minun tekevän. Me oltiin kasvattajani Sannan, Murun äidin Tiinan ja äipän kanssa reissussa. Oli siellä minun lisäkseni sitten Muru ja Sargonkin kyydissä. Tuossa alla on "tuomioni":
Toimintakyky: -1 pieni (no se pimeä huone oli vähän liikaa)
Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu: -1 pieni (en mä nyt yleisön edessä ala leikkiä, piti vahtia mitä tapahtuu...)
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +1 eritäin vilkas (äitiä nauratti kun kuuli tämän...)
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++ laukauskokematon


Näillä sivuilla voit tutustua minuun ja lukea kuulumisistani aina kun äippä niitä ehtii kirjoitella.

Heipparallaa, nyt lähdetään ulkoilemaan!