2009 meni, 2010 tuli

Sitä ollaan sitten elelty tätä uutta vuotta jo jonkun aikaa. Onhan tässä kertynyt kerrottavaakin, kun äiti ei ole ehtinyt koneelle blogia päivittelemään.
Joulun alla olin mummulassa hoidossa koko alkuviikon. Äitillä oli töissä kiire, niin se vei mut sitten täysihoitoon mummulaan. Keskiviikkona äitikin tuli sinne ja oltiin tapaninpäivään saakka siellä. Lenkkeiltiin ja vietettiin laatuaikaa. Vertin haudalle äiti vei kynttilän.

Aattona saatiin Ruutin kans avata omat paketit. Niistä paljastu herkulliset hodariluut, ja mä jyrskyttelin omaani pyhien aikana. Ruuti ei voinu syödä omaansa, kun se luuli, että mulla on jotenki paremman makunen ja kyttäs vaan että jos mä antaisin vaikka omanikin sille... Mutta kyllä mä ihan itte tykkäsin sitä järsiä

Joulupäivänä käytiin naisporukalla äitin pappan luona. Ruuti oli siellä ekaa kertaa, mutta Veikko-pappa on niin kiva, että ei Ruutikaan pahemmin ujostellu. Saatiin rapsutuksia ja vähän herkkujakin ja paljon kehuja siitä, että osataan käyttäytyä niin hienosti. Oltiin nimittäin hetken aikaa keskenämme Ruutin kanssa, kun ihmiset kävi terveyskeskuksessa katsomassa Hulda-mummua. Äiti oli ylpeä meistä molemmista, meidät kun voi jättää vieraaseen paikkaan ilman, että tarvii pelätä meidän tekevän typeryyksiä.

Uusi vuosi vaihtui kyläillen. Taina, Hippu, äiti ja mä oltiin Tuijan ja Keijon luona. Mentiin sinne jo iltapäivällä ja saatiin Hipun kanssa juosta ympäri pihaa. Ilta oltiin sitten sisällä. Paukkuja ei pelätty, vähän katseltiin ikkunasta värien välähtelyä.

Tämä vuosi on alkanut mukavasti ihan normaalia elämää elellen. Ollaan lenkeillä äitin kanssa nautittu kauniista maisemista ja pakkassäistä. Hipun ja Tainan kanssa on lenkkeilty melkein joka ilta. Meistä on kivaa, kun lenkkien varrella on isoja lumikasoja, joissa voi aina välillä leikkiä kukkulan kuningatarta.

Viime viikonloppuna kokeiltiin yhtä uutta juttua, nimittäin koirahiihtoa. Taina oli saanu Kirsiltä lainaks juoksuvyön ja valjaat ja tarkotus oli, että Taina kokeilee Hipun kanssa hiihtämistä. Äitikin sitten innostu kokeilemaa mun kanssa ja se oli kivaa. Mä en tykkää hiihtäjistä tai luistelijoista, jos näen niitä lenkillä, (ne liikkuu niin oudosti...) mutta sitten kun ne sukset oli äitillä niin en pelännyt niitä yhtään.

Agilitytreenitkin on taas alkanu ja makkaran takia teen mitä vaan. Äiti onkin ollut mun suorituksiin tyytyväinen. Se on kyllä höpöttäny jotain siitä ,että olisin siirtynyt kisaeläkkeelle, mutta katotaan nyt. Saattaa olla, että se kuitenkin muuttaa mieltään ja mut voi bongata vielä kisakentilläkin. Harrastuksena se ainakin tulee olemaan ja parhaat palkathan tulee juurikin treeeneissä. Kisat on vähän tylsiä siks, kun ei välissä saa palkkaa...
Sitten se on höpöttäny jotain ihan käsittämätöntä: mulle olis kuulemma jossain vaiheessa tulossa joku ihmeen pikkusisko tai -veli. En kyllä ymmärrä mitä se semmosella tarkottaa... No kaipa se joskus selviää.