Ulkoilua ja agilityä

Viime viikollla nautittiin hienosta syyssäästä ulkoilemalla ja ottamalla rennosti . Maanantaina haettiin Hippu koirapuistokaveriksi ja riekuttiin sen kanssa sydämemme kyllyydestä. Alla vähän kuvia siitä mitä koirapuistoreissuun kuuluu...



tietysti juostaan... painitaan...

painitaan lisää...

levätään ja vedetään vähän henkeä...

ja sitten taas juostaan!

Tiistaina paappa kävi kylässä asentamassa jotain lautaseinää makuuhuoneeseen, äiti vei mut pienelle lenkille ja sen jälkeen Tainalle illaks, kun mulla oli vapaapäivä agilitytreeneistä.

Keskiviikkona lenkkeiltiin ja torstaina käytiin lenkillä ja koirapuistossa. Sinne tuli kaveriksi rottweilerpentu Nemo ja hetken tutustumisen jälkeen mä jopa vähän leikin sen kanssa. Aluks kyllä aattelin että en leiki, mutta kun se kuitenkin oli aika sitkee pyytämään mua leikkiin ja osas silti kunnioittaa mua ja mun omaa tilaa, niin aattelin että olkoon menneeks. Jos et kerro kenellekään, niin voin tunnustaa, etä mulla oli sen kans kyllä aikas kivaa...

Perjantaina me mentiin mummun, paapan, äitin ja Ruutin kanssa metsään. Ihmiset keräs puolukoita ja me Ruutin kanssa pidettiin huoli ettei ne eksy toisistaan liian kauas. Tai no, mä kyllä taisin hoitaa enemmän sitä hommaa ja Ruuti oli ihan tyytyväinen, kun vaan joku ihminen oli sen lähettyvillä. Ehdittiin me vähän keskenämmekin kirmailla. Mä maistelin mustikoita ihan omatoimisesti ja ai että ne olikin tosi hyviä! En tiedä miks mä viime viikonloppuna en niistä oikein piitannu. Puolukoitakin söin kun äiti tarjos, mutta ei ne niin hyviä ollu kun mustikat.

Lauantaina lenkkeiltiin ja käytiin koirapuistossa. Siellä ei ollu muita, mutta oltiin ja nautiskeltiin ihanasta auringonpaisteesta.

Sunnuntaina meitä Hipun kanssa vietiin taas kisaamaan. Kovin aikasin aamulla ei tarvinnu lähtee, kun kisat oli Noormarkussa. Mukaan tuli meidän lisäksi Neppi ja Nuka Jennan kanssa.

Hippu oli kuunnellu äitiä taas eka radalla tosi hyvin ja tokalla sitte vähän vähemmän, hylky oli silti tullu molemmilta radoilta. Mä menin eka radan ihan ookoo, toka radalla en viittiny kauheesti repiä. Eka radalta tuli viis virhettä ja joku 20 sekuntia yliaikaa, toka radalta hylky kolmen kiellon tähden. Äiti ei ollu ihan kauheen tyytyväinen ,kun se tietää, että mä kyllä pystyn parempaankin jos haluan, mutta tällä kertaa aattelin ottaa rennommin. Onhan äidillä todisteena jo, että mä oon taitava, kun oon kerran kakkosluokkalainen.

tässä on video mun viimesestä ykkösluokan kisasta Liedossa 15.2.2009. Tuomarina oli Harri Huittinen ja häneltä haettiin äitin kanssa sertiruusuke ja lupa kisata kakkosluokassa!

Video on vähän tumma, mutta kyllä siitä jotain näkee...

Viikonlopun viettoa

Ruutin kanssa ollaan kuin kaksi marjaa

Lauantaina oli tosi hieno ilma ja äitin kans mentiin käymään mummulassa. Lähdettiin äitin, mummun ja siskoplikka-Ruutin kanssa lenkille metsään. Oltiin reissussa pari tuntia ja nautittiin upeasta säästä. Ihmiset oli varautunu hirvikärpäsiä vastaan, kun ne on kuulemma tosi inhottavia. Mä sain vahtia porukkaa, kun mummu ja äiti löysi jotain mielenkiintosta ja ne kyykki pitkin metsää, eikä ne oikein tahtonu pysyä yhdessä laumassa. Mutta mä hoidin tehtävän mallikkaasti ja pidin huolen ettei kukaan jää yksin metsään. Mullekkin tarjottiin jotain mustikoita, mutta en mä sellasista paljon piittaa. Kepit on paljon kivempia! Niitä on kiva raahata mukana ja aina välillä järsiä. Kun oltiin tultu takasi, niin äiti harjas mut (YÖK! siitä mä en tykkää yhtään, mutta kai sitä on pakko antaa äidin harjata, se on kuulemma tarpeellista, kun mulla on sen verran pitkä karva) että mahdolliset hirvikärpäset ei tulis mun turkissa kotiin.

Illalla äiti vei mut taas yökylään Tainalle. Hippu meni meille.

Sunnuntaina lähdettiin taas kisamatkalle puoli seittemän mais. Tällä kertaa kisamatkaseurana oli Miia ja Sira. Taina tuli kans mukaan. Kisapaikalla jaloteltiin ennen ku oli Hipun vuoro kisata. Kaks hylkyä oli Hipun saldo. Eka radalla se oli taas jaksanu vähän seurata äitin ohjausta, mutta toka radalla oli taas muut asiat ollu kiinnostavampia. Sitten oliki mun vuoro. Mua vaan laiskotti ihan hirveesti, enkä viittiny kauheesti panostaa. Kaks rataa mentiin, mutta molemmilla jätin esteitä väliin, eikä äiti mua pakottanu, kun olin "sillä tuulella". Ens viikonloppuna mua viedään taas ja sitten kuulemma pitäis yrittää edes vähän... Katotaan nyt mitkä fiilikset on silloin.

Ystävyydestä

Me ollaan Hipun kanssa parhaat ystävät ja me tehdään paljon asioita yhdessä, kesällä uidaan

ja talvella juostaan umpihangessa.

silti aina joskus pitää vähän irvistääkin

ja joskus sanoa että "Mä tykkään susta"

Kun Hippua viluttaa tai se kaipaa tyynyä, niin mun mielestä silloin ystävä voi aina auttaa.

Kisaraportti: Nokia 12.9.

Mä olin ennen kisoja kaks yötä yökylässä Tainalla (äitin paras ystävä). Tainan koira Hippu, joka on mun paras kaveri, oli sitten vastaavasti meillä. Se oli joku kokeilu, että miten kisat sujuu, kun mä en oo koko aikaa äitin kans ja Hippu viettää aikaa äitin kans muutenkin kun vaan kisoissa.

Äiti tuli hakemaan mua Tainalta Hipun kanssa puoli seitsemän aikaan ja mukaan haettiin vielä Jenna ja Neppi. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja ehdittiin mukavasti jaloitella ennen kisaamista. Tai no, mun vuoro tuli vasta iltapäivällä ja Hippu starttas eka omat starttinsa. Yökyläilykokeilu kuulemma toimi ainakin Hippuun hyvin, koska äiti sano että Hipulla oli Korvat varsinkin eka startissa ja se oli siihen tyytyväinen vaikka tuloksena olikin ollut hylky. Toka rata niillä meni sitten vähän huonommin ja hylky siltäkin. Äiti oli Hippuun kyllä ihan tyytyväinen. Kakkosissa kisas ensin Neppi, kun se on mediluokassa ja sitten tuli vihdoin mun vuoro.

Eka radalla mun piti vähän tarkkailla, että mihin me ollaan tultu ja juoksin kakkosena olleen hypyn ohi suoraan aalle, otin siis hylyn, ja sitten tutkailin vähän lisää yleisöö ja joku hajukin tarttu mun nenään. Äiti ei kauheesti tykänny mun tutkimusretkestä ja se komensi mua aikas kovalla äänellä. Aattelin sitten, että okei, voin mä töitäkin tehdä ja loppuradalla menin jo tosi hyvin. Keinulla oli vähän liian kova vauhti ja se pamahti alas. Maaliin tultiin ihan reippaasti.

Toka radalla paikka oli jo tuttu ja ilmakin oli just sopivan viilee, niin mä ajattelin näyttää mitä mä osaan. Mä menin koko radan reippaasti ja loppua kohti vauhtikin koko ajan parani ja mulla oli kivaa! Keinulla mietin etenemistä vaan ihan vähän aikaa, ja äitikin oli kuulemma yllättyny kuinka reippaasti mä sen menin, vaikka se eka radalla rysähtikin. Me tehtiin puhdas ratasuoritus, mutta ihanneaika ei ihan riittäny. Olin ainoa maxikoira, joka ei tehny yhtään virhettä, mutta kun yliaikaa tuli reilu 14 sekuntia, niin sijotukseks tuli 6. Sain äidiltä mahtavasta suorituksesta extrapaljon herkkupalkkaa ja kehuja vielä kotonakin. On kiva aina joskus yllättää äiti, kun se ei osaa sitä odottaa!

Ens viikonloppuna meitä viedään taas Hipun kanssa kisaamaan, tällä kertaa Tampereelle.

Heipä hei, hauska tutustua...

...minä olen Olga, juuri lauantaina 5.9. täytin neljä vuotta. Olen etelävenäjänpaimenkoira (niin siis mikä?) no etelävenäjänpaimenkoira, laumanvartijarotuihin kuuluva karvarölli. Luonnetta riittää (äidin mielestä kuulemma joskus liikaakin) omiksi tarpeiksi, mutta kun minuun tutustuu, niin huomaa että olenkin ihan kiva tyyppi. Tosin olen kuulemma vähän vaikeasti lähestyttävä, mutta ei minun mielestäni tarvitse heti olla ihan kaikkien kaveri. Sitä paitsi luonteeseeni kuuluu epäluuloisuus ja varautuneisuus. Kavereistani sitten pidänkin tosi hyvää huolta ja vahdin kyllä ettei heille satu mitään ikävää!

Olen siitä harvinainen yksilö, että me äidin kanssa harrastetaan agilityä. Kisaan virallisissa kisoissa kakkosluokassa, eikä ainakaan Suomessa ole muita saman rotuisia nähty agilitykentillä. Enhän minä mikään tykki ole, mutta me ollaankin aina radalla koko rahan edestä. Agility on mielestäni kiva harrastus ja varsinkin treeneissä on kiva käydä, kun siellä on aina jotain herkkua tarjolla... Kuulemma taas ollaan viikonloppuna menossa kisailemaan Nokialle.

Viime viikonloppuna käytiin luonnetestissä Liperissä saakka. Äiti oli minuun tosi tyytyväinen, vaikka jäinkin kuusi pistettä hyväksytyn rajasta. Käyttäydyin kuulemma ihan niinkuin äiti oli ajatellutkin minun tekevän. Me oltiin kasvattajani Sannan, Murun äidin Tiinan ja äipän kanssa reissussa. Oli siellä minun lisäkseni sitten Muru ja Sargonkin kyydissä. Tuossa alla on "tuomioni":
Toimintakyky: -1 pieni (no se pimeä huone oli vähän liikaa)
Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu: -1 pieni (en mä nyt yleisön edessä ala leikkiä, piti vahtia mitä tapahtuu...)
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +1 eritäin vilkas (äitiä nauratti kun kuuli tämän...)
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++ laukauskokematon


Näillä sivuilla voit tutustua minuun ja lukea kuulumisistani aina kun äippä niitä ehtii kirjoitella.

Heipparallaa, nyt lähdetään ulkoilemaan!