Kisaraportti: Nokia 12.9.

Mä olin ennen kisoja kaks yötä yökylässä Tainalla (äitin paras ystävä). Tainan koira Hippu, joka on mun paras kaveri, oli sitten vastaavasti meillä. Se oli joku kokeilu, että miten kisat sujuu, kun mä en oo koko aikaa äitin kans ja Hippu viettää aikaa äitin kans muutenkin kun vaan kisoissa.

Äiti tuli hakemaan mua Tainalta Hipun kanssa puoli seitsemän aikaan ja mukaan haettiin vielä Jenna ja Neppi. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja ehdittiin mukavasti jaloitella ennen kisaamista. Tai no, mun vuoro tuli vasta iltapäivällä ja Hippu starttas eka omat starttinsa. Yökyläilykokeilu kuulemma toimi ainakin Hippuun hyvin, koska äiti sano että Hipulla oli Korvat varsinkin eka startissa ja se oli siihen tyytyväinen vaikka tuloksena olikin ollut hylky. Toka rata niillä meni sitten vähän huonommin ja hylky siltäkin. Äiti oli Hippuun kyllä ihan tyytyväinen. Kakkosissa kisas ensin Neppi, kun se on mediluokassa ja sitten tuli vihdoin mun vuoro.

Eka radalla mun piti vähän tarkkailla, että mihin me ollaan tultu ja juoksin kakkosena olleen hypyn ohi suoraan aalle, otin siis hylyn, ja sitten tutkailin vähän lisää yleisöö ja joku hajukin tarttu mun nenään. Äiti ei kauheesti tykänny mun tutkimusretkestä ja se komensi mua aikas kovalla äänellä. Aattelin sitten, että okei, voin mä töitäkin tehdä ja loppuradalla menin jo tosi hyvin. Keinulla oli vähän liian kova vauhti ja se pamahti alas. Maaliin tultiin ihan reippaasti.

Toka radalla paikka oli jo tuttu ja ilmakin oli just sopivan viilee, niin mä ajattelin näyttää mitä mä osaan. Mä menin koko radan reippaasti ja loppua kohti vauhtikin koko ajan parani ja mulla oli kivaa! Keinulla mietin etenemistä vaan ihan vähän aikaa, ja äitikin oli kuulemma yllättyny kuinka reippaasti mä sen menin, vaikka se eka radalla rysähtikin. Me tehtiin puhdas ratasuoritus, mutta ihanneaika ei ihan riittäny. Olin ainoa maxikoira, joka ei tehny yhtään virhettä, mutta kun yliaikaa tuli reilu 14 sekuntia, niin sijotukseks tuli 6. Sain äidiltä mahtavasta suorituksesta extrapaljon herkkupalkkaa ja kehuja vielä kotonakin. On kiva aina joskus yllättää äiti, kun se ei osaa sitä odottaa!

Ens viikonloppuna meitä viedään taas Hipun kanssa kisaamaan, tällä kertaa Tampereelle.