SE näyttäis olevan taas tulossa

Huomasinpa tänään illan pimettyä, että SE ei ookkaan kadonnu mihinkään, vaikka SITÄ ei ookkaan taas hetkeen näkyny. Siellä SE taas oli, ei tuntunu olevan ihan täysissä voimissa, mutta kuitenki. Möllöttelipä vaan taas mun kiusana taivaalla... SE on sitten ärsyttävä, seuraa mua ja äitiä lenkillä joka paikkaan, eikä ymmärrä lähteä pois vaikka mä kuinka komennan. Joskus mä en viitti välittää SIITÄ yhtään ja toisinaan SE on niin surkeen näkönen, ettei SILLE viitti edes haukkua ja sitten joinain päivinä SE suorastaan pakottaa mut haukkuman itelleen. Kummallisesti se vaan aina tulee mun kiusaks, KUU! Lepäilee vissiin välillä aina jossain ja sitten se taas roikkuu tuolla ylhäällä, ties vaikka putoaa jonain päivänä... Sitten mä sille kyllä näytän kun on mua tahallaan ärsyttäny!

Arkipäiviä ja yökyläilyä

Täällä on elelty kutakuinkin normaalia arkea. Aamuisin on lenkkeilty ja päivät oon nukkunu ja odottanu, että äiti tulee töistä kotiin. Iltaisin on sitten lenkkeilty ja muutamana päivänä on poikettu koirapuistossakin. Siellä mä oon vähän jo alkanut lämmetä Lennin lähentely- yrityksille, on se kyllä vaan aikas komee harmaa hollanninpystykorvapoika...

Viikonloppuna olin yökyläilemässä mummulassa, kun äiti kävi Hipun kanssa kisaamassa sunnuntaina. Mummulassa on kiva olla kylässä, kun siellä saa tehdä sellasiakin asioita, mitkä ei oo äitin mieleen, niinku esimerkiks mä voin istua pöydän vieressä, kun ihmiset syö ja mummu monesti sitten antaaki mulle jotain herkkupaloja. Nytkin se paisto vohveleita ja kun ne on mun suurta herkkua, niin sain tietysti useempaan otteeseen herkutella. Vähän vaan tarvi vihjasta, että voisin ottaa vielä vähän lisää, niin mummu kyllä ymmärsi mun mielihalut. Äitiä ei oo ollenkaan yhtä helppo pyöritellä pikkuvarpaan ympärille...

Eilen käytiin treenaamassa agilityä. Muita ei ollu treeneis kun Hippu ja mä, joten otettiin vaan muutama lyhyehkö pätkä. Ennen treeniä tehtiin pitkä lenkki Tainan ja äitin kans. Treeneis äiti kehu mua, kun osaan kepit tosi hienosti ja osaan mennä ne loppuun asti itsenäisesti. Ja äitin painostuksesta tähän on laitettava vertailu kisakepeistä ja treenikepeistä. Se sanoo että olis tosi hienoo, kun mä menisin kisoissaki kepit samalla lailla kun treeneissä, mutta sehän on ihan eri asia. Kisois on aina sitä yleisöö ja muutenki pitää tarkkailla ympäristöö vähän eri tavalla, kun tutussa treenipaikassa. Sitä paitsi ei äitikään ohjaa mua yhtä rennosti kisoissa, eikä sillä oo palkkaakaan tarjolla ennenku maaliin tulon jälkeen... Mutta tässä nyt on sitte videot ensin treeneistä pari viikkoo sitten ja sen jälkeen syyskuun kisoista Tampereelta.

Vauhdin hurmaa

Äitillä oli koko viikonloppu vapaa ja me käytiinkin sitten mummulassa ulkoilemassa molempina päivinä. Mummu ja äiti vei Ruutin ja mut metsälenkille, niin että saatiin juosta tukka hulmuten! Ja arvaas oliko meillä hauskaa... No oli tietysti! Alla on sekalainen kuvasarja, kun me juostaan, nuuskitaan, juostaan... Ja sitte mä tietysti leikin kepilläkin. Kuvat kertokoon puolestaan...kun äiti kerran niitä kuvia koko ajan napsii.











ja tässä vielä videopätkä meidän lauluduetosta naapurin koirille lenkin jälkeen...

Kesä on ohi...

... monellakin tapaa. Äiti meni töihin tämän kuun alusta ja se tarkottaa sitä, että mun pitää opetella olemaan päivät yksin. Äidillähän oli ennen puolikas kukkakaupasta ja sinne mä pääsin aina äidin mukana töihin (tai siis nukkumaan Hipun kanssa takahuoneeseen).
Nyt me sitten äidin kanssa opetellaan molemmat uutta rutiinia. Aamusin käydään lenkillä ja kun äiti tulee töistä, se vie mut taas lenkille. Iltasin on myös leikitty ja yks mun lemppareista on namitötteröiden etsintä.

Ensin etsitään äidin piilottamat namitötteröt yksi kerrallaan,

sitten kun niitä on löytyy, kaivetaan nami tötteröstä.

Kun kaikki piilot on haettu ja namit syöty, niin sotkuahan siitä tulee ja lattia on täynnä roskia,

mutta ei hätää, koska mä oon kiltti tyttö, niin mä osaan myös siivota jälkeni. Tuon äidille kaikki roskat palkkaa vastaan.
Niin pienet...

kuin isotkin!

Tässä on muutama kuva yhdeltä aamulenkiltä. Pakkasta oli -5 astetta ja kasvit olivat saaneet hienon kuuran ylleen.

aurinko kuitenkin jaksoi vielä sulattaa hileet hehkuvistä vaahteranlehdistä.

Muistakaahan katsella ympärillenne ja pysähtyä ihailemaan luonnon kauneutta