Kesä on ohi...

... monellakin tapaa. Äiti meni töihin tämän kuun alusta ja se tarkottaa sitä, että mun pitää opetella olemaan päivät yksin. Äidillähän oli ennen puolikas kukkakaupasta ja sinne mä pääsin aina äidin mukana töihin (tai siis nukkumaan Hipun kanssa takahuoneeseen).
Nyt me sitten äidin kanssa opetellaan molemmat uutta rutiinia. Aamusin käydään lenkillä ja kun äiti tulee töistä, se vie mut taas lenkille. Iltasin on myös leikitty ja yks mun lemppareista on namitötteröiden etsintä.

Ensin etsitään äidin piilottamat namitötteröt yksi kerrallaan,

sitten kun niitä on löytyy, kaivetaan nami tötteröstä.

Kun kaikki piilot on haettu ja namit syöty, niin sotkuahan siitä tulee ja lattia on täynnä roskia,

mutta ei hätää, koska mä oon kiltti tyttö, niin mä osaan myös siivota jälkeni. Tuon äidille kaikki roskat palkkaa vastaan.
Niin pienet...

kuin isotkin!

Tässä on muutama kuva yhdeltä aamulenkiltä. Pakkasta oli -5 astetta ja kasvit olivat saaneet hienon kuuran ylleen.

aurinko kuitenkin jaksoi vielä sulattaa hileet hehkuvistä vaahteranlehdistä.

Muistakaahan katsella ympärillenne ja pysähtyä ihailemaan luonnon kauneutta