Liukasta laskiaista ja iloista ystävänpäivää!

Tänään oli sitten se aikainen herätys, kun kuuden jälkeen koukattiin hakemaan kyytiin Hippu ja Taina sekä Miina ja Kirsi ja lähdettiin kisareissuun kohti Lietoa. Tänään oli luokat niinpäin, että Hippu ja Miina starttas omat starttinsa ensin ja mä olin sitten vasta vuorossa.
Hippu sai kahdelta eka radalta hylyt, mutta sitten viimeiseltä radalta, joka oli hyppyrata, se sai NOLLAN ja sijoittui toiseksi.
Äiti oli hirmu ilonen jo siinä vaihees, mutta ystävänpäivän kunniaksi mä aattelin tehdä sen vielä ilosemmaksi! Tein hienon ja vauhdikkaan radan. Saatiin kyllä kymppi, kun en heti menny pussiin. Äiti juoksi jo niin kaukana edellä, että aattelin oikasta ja ottaaa sen nopeemmin kiinni. Sitte hyppäsin vielä pussin kankaan yli tohkeissani. Yliaikaa tuli sitten kans jonku verrran ton sähläyksen takia. Mutta meillä oli äitin kans kyllä hauskaa. Sillä oli makkaraa ja mummun eilen tekemää pannaria palkkana ja molempia saatiin Hipun kans mojovat palat palkaksi! Tässä nämä meidän suoritukset: Hipulta se nollarata ja mun ainokainen startti. Enkös olekin tosi eläkeläinen ;)

Jiihaa, umpihankeilua!

Kyllä on kivaa, kun on lunta! Ollaankin äitin kanssa käyty mummulassa lenkeillä metsässä ja siellä sitten juostu umpihangessa yhdellä pellolla. Ja sitten ollaan käyty läheisen järven jäällä lenkillä ja pari kertaa hiihtämässä. Tai siis äiti hiihtää ja mä juoksen. Taina ja Hippu on ollut kaverina. Äiti on ihmetellyt mun reippautta, mutta kun mä rakastan lunta ja talvea! Normi lenkeilläkin kuljen reippaasti, paitsi silloin kun nenään tulee joku hyvä haju, jota pitää jäädä tutkailemaan tarkemmin.

Ja mitäs mä sanoin: äiti on jo perunut mun kisaeläkkeen tai ainaski se muutti sen osa-aikaeläkkeeks. Ollaan nimittäin ystävänpäivänä menossa Lietoon kisaamaan. Tosin vaan yks startti. Hippu lähtee kans ja se starttaa kolme kertaa! Treeneissä oon menny vauhdikkaasti ja taitavasti niin siks kai se eläkekin peruttiin. Kertoilen sitten taas miten meni.

2009 meni, 2010 tuli

Sitä ollaan sitten elelty tätä uutta vuotta jo jonkun aikaa. Onhan tässä kertynyt kerrottavaakin, kun äiti ei ole ehtinyt koneelle blogia päivittelemään.
Joulun alla olin mummulassa hoidossa koko alkuviikon. Äitillä oli töissä kiire, niin se vei mut sitten täysihoitoon mummulaan. Keskiviikkona äitikin tuli sinne ja oltiin tapaninpäivään saakka siellä. Lenkkeiltiin ja vietettiin laatuaikaa. Vertin haudalle äiti vei kynttilän.

Aattona saatiin Ruutin kans avata omat paketit. Niistä paljastu herkulliset hodariluut, ja mä jyrskyttelin omaani pyhien aikana. Ruuti ei voinu syödä omaansa, kun se luuli, että mulla on jotenki paremman makunen ja kyttäs vaan että jos mä antaisin vaikka omanikin sille... Mutta kyllä mä ihan itte tykkäsin sitä järsiä

Joulupäivänä käytiin naisporukalla äitin pappan luona. Ruuti oli siellä ekaa kertaa, mutta Veikko-pappa on niin kiva, että ei Ruutikaan pahemmin ujostellu. Saatiin rapsutuksia ja vähän herkkujakin ja paljon kehuja siitä, että osataan käyttäytyä niin hienosti. Oltiin nimittäin hetken aikaa keskenämme Ruutin kanssa, kun ihmiset kävi terveyskeskuksessa katsomassa Hulda-mummua. Äiti oli ylpeä meistä molemmista, meidät kun voi jättää vieraaseen paikkaan ilman, että tarvii pelätä meidän tekevän typeryyksiä.

Uusi vuosi vaihtui kyläillen. Taina, Hippu, äiti ja mä oltiin Tuijan ja Keijon luona. Mentiin sinne jo iltapäivällä ja saatiin Hipun kanssa juosta ympäri pihaa. Ilta oltiin sitten sisällä. Paukkuja ei pelätty, vähän katseltiin ikkunasta värien välähtelyä.

Tämä vuosi on alkanut mukavasti ihan normaalia elämää elellen. Ollaan lenkeillä äitin kanssa nautittu kauniista maisemista ja pakkassäistä. Hipun ja Tainan kanssa on lenkkeilty melkein joka ilta. Meistä on kivaa, kun lenkkien varrella on isoja lumikasoja, joissa voi aina välillä leikkiä kukkulan kuningatarta.

Viime viikonloppuna kokeiltiin yhtä uutta juttua, nimittäin koirahiihtoa. Taina oli saanu Kirsiltä lainaks juoksuvyön ja valjaat ja tarkotus oli, että Taina kokeilee Hipun kanssa hiihtämistä. Äitikin sitten innostu kokeilemaa mun kanssa ja se oli kivaa. Mä en tykkää hiihtäjistä tai luistelijoista, jos näen niitä lenkillä, (ne liikkuu niin oudosti...) mutta sitten kun ne sukset oli äitillä niin en pelännyt niitä yhtään.

Agilitytreenitkin on taas alkanu ja makkaran takia teen mitä vaan. Äiti onkin ollut mun suorituksiin tyytyväinen. Se on kyllä höpöttäny jotain siitä ,että olisin siirtynyt kisaeläkkeelle, mutta katotaan nyt. Saattaa olla, että se kuitenkin muuttaa mieltään ja mut voi bongata vielä kisakentilläkin. Harrastuksena se ainakin tulee olemaan ja parhaat palkathan tulee juurikin treeeneissä. Kisat on vähän tylsiä siks, kun ei välissä saa palkkaa...
Sitten se on höpöttäny jotain ihan käsittämätöntä: mulle olis kuulemma jossain vaiheessa tulossa joku ihmeen pikkusisko tai -veli. En kyllä ymmärrä mitä se semmosella tarkottaa... No kaipa se joskus selviää.

Hyvänjouluntoivotus

Kuulumisia

Täällä on vietetty aikalailla hiljaiseloa. Jotain mainitsemisen arvoistakin on silti tapahtunut. Mulla nimittäin oli tossa juoksun tohinassa vetovoimaa. Oltiin äitin kanssa mummulassa käymässä ja lenkkeiltiin siellä sitten normaali hihnalenkki. Illalla kun oltiin lähdössä kotiin, niin oven takana oli jo yksi sulhaskandidaatti odottamassa mua ulos... Äiti oli niin tylsä, että hoiteli asiat niin, etten päässy tätä tyyppiä treffaamaan. Olis kyllä ollu kiva tavata se ihan kahden kesken...

Äitin mukaan meillä on mun tilalla majaillut Maire. Niin se mua nimittelee, kun oon vähän alamaissa. Hormonit sen tekee, enkä mä sille mitään voi. Ihan niinku äitillä ei koskaan mielialat vaihtelis.

Käytiin me Turussakin itsenäisyyspäivänä kisaamassa. Mua ei vaan oikein huvittanu sinä päivänä yhtään, ainakaan kisailu. Äiti ei ollu kovin tyytyväinen mun suorituksiin. Onneks kuitenki Hippu pelasti päivän saamalla ekaks toisesta startistaan tuloksen ja sitten vielä kolmannesta startista ekan nollansa! Illalla äiti sitten jo pyysi multa anteeks ku se vähän kiukutteli mulle mun suorituksista.

Yks ilta tällä viikolla mä näin pitkästä aikaa Lennin, kun oltiin lenkillä ja se suukottelikin mua pikkusen. Mä esitin muodon vuoksi vaikeesti tavoteltavaa, mutta kyllä musta tuntu kivalta, kun näin, että oon tehny vaikutuksen Lenniin!

Käytiin just lenkillä ja kyllä oli kiva ilma. Pikku pakkanen ja eilen satanutta lunta maassa. Paljon kivempi lenkkeilläkin. Ollaan äitin kans molemmat jo kyllästytty kuraan ja pimeään.

Huomenna mennään taas käymään mummulassa, onkohan siellä tarjolla lettuja tai vohveleita... Taidankin uneksia niistä ensi yönä!

Yökyläilijä

Hippu Hipanteri oli meillä yökylässä viikonloppuna. Kun äiti tuli töistä lauantaina, niin sillä oli Hippu mukana. Taina oli lähteny käymään Turussa. Vietetiin siinä sitten mukava viikonloppu yhdessä. Käytiin molempina päivinä pitkillä lenkeillä ja sunnuntaibonuksena mummu ja paappa kävi meillä kylässä. Ja arvatkaas mitä; mummulla oli tuliaisena tuoreita just paistettuja vohveleita... Äiti kyllä halus niistä ittellensä osan. Olisin mä voinu syödä ne kyllä Hipun kans puolikski. Mutta mä olin kyllä kaikin puolin vieraanvaranen. Hippu sai olla ja nukkua mun petillä ja luunikin annoin sille järsittäväks.

Pakkoloma

Nyt ollaan sitten lomalla treeneistä, koirapuistosta ja irrallaan lenkkeilystä, koska mulla alko juoksu. Ollaan sitten käyty vaan remmilenkeillä äipän kans. Kauheesti lenkeillä on kivoja tuoksuja ja jätän pojille terkkuja reittieni varsille. Jos ne vaikka osais tulla meille... Harmi vaan, kun äiti on noissa asioissa aika tarkka. Mutta tarkka oon minäkin, eri lailla vaan. Äiti sano, että on hienoa, kun kalenteriin vois jo melkein laittaa ylös, koska seuraava juoksu on. Edellinen juoksu nimittäin alkoi päivää vaille puoli vuotta sitten. Aattelin, että kun viimeks alotin äitienpäivänä 9.5., niin tasapuolisuuden vuoks tää alko sitten isänpäivänä 8.11.